Mitä ammattikorkeakoulun opettajat odottavat pedagogiselta kehittämiseltä? HH-PEDAALI-kehittämishankkeen ansiosta tähän on avautunut Haaga-Heliassa avara näkymä. Hankkeen tapaamisissa on jaettu ja kehitetty AMK-opettajuutta syksystä 2015 alkaen.

PEDAALI päättyy tänä keväänä, mutta kehittäminen jatkuu. Muun muassa Haaga-Helian strategiset ydinosaamisalueet ja niiden toimintaa ohjaavat ryhmät, kuten pedagogiikkaan keskittyvä Peda Center -ohjausryhmä, antavat puitteet tälle kehitystyölle.

PEDAALIn tammikuisten tapaamisten (Pedakeitaiden) palautteissa koottiin opettajien toiveita siitä, miten haagahelialaista opettajuutta jatkossa kehitetään yhdessä. Palautetta antoi yhteensä 118 opettajaa (38 % osallistuneista). Analysoin tässä kirjoituksessa palautetta ja pohdin, mitä suuntaviivoja se antaa tulevalle pedagogiselle kehittämiselle. Analyysin väljänä käsitteellisenä viitekehyksenä on Yrjö Engeströmin malli inhimillisten toimintajärjestelmien rakenteesta.

Yhteisöllistä ja osallistavaa kehittämistä

Palautteissa oli runsaasti huomioita toimijuudesta: kenen tai keiden tekoja pedagoginen kehittäminen on, millaisessa yhteisössä se tapahtuu ja millaista on sen työnjako? Eniten tukea kehittäminen sai niissä ryhmissä, jotka tekevät muutoinkin yhteistyötä esimerkiksi jollakin opintojaksolla, koulutusohjelmassa, aineryhmässä tai kampuksella. Luontevimmaksi koettiin kehittäminen ryhmissä, joissa ”puhutaan samaa kieltä yhteisistä asioista”. ”Pakotettuja” tai arkityöstä etäisiä ryhmiä karsastettiin. Moni korosti myös kunkin opettajan itsenäisen, omaehtoisen kehittymisen arvoa.

Ohjelma-, yksikkö- ja kampusrajojen ylittäminen sai tukea. Keskustelut ja työskentely uusien ihmisten kanssa nähtiin hyödyllisenä ja avartavana. Palautteista välittyi halukkuus tiimiytyä itselle aiemmin tuntemattomien, avoimesti asioista ajattelevien kanssa. Lisäksi muistutettiin, että niin esimiesten, opiskelijoiden kuin työelämänkin tulisi osallistua pedagogiseen kehittämiseen. Myös ammattikorkeakoulujen yhteisessä kehittämisessä nähtiin mahdollisuuksia – tähän tarjoutuukin luonteva tilaisuus Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian liittoumatyön myötä.

Toimijuus nivoutuu pedagogisen kehittämisen sääntöihin ja toimintakulttuuriin. Näitä koskevissa palautteissa korostuivat niin omaehtoisuus kuin selkeä johtaminenkin. Yhtäältä moni koki, että kehittämisen tulee perustua opettajien omaan tahtoon, esimerkiksi heidän itsenäiseen hakeutumiseensa mielekkäisiin koulutuksiin. Joka tapauksessa kehittämisen tulisi olla osallistavaa, ei ylhäältä saneltua. Myös yksilöiden erot tulisi tunnustaa niin, että kaikkia ei pakoteta yhteistyöhön.

Toisaalta kuitenkin yhteisiä sääntöjä ja johtamista kaivattiin. Esimiesten tulisi vaatia yhteisöllisyyttä sekä osaamisen ja tiedon jakamista. Ongelmatilanteita ei saisi jättää tiimien omalle vastuulle, vaan esimiesten tulisi selkeästi osoittaa, miten toimintaa halutaan yhdessä kehittää – tai sitten muutosta edistävien henkilöiden tulisi saada aidosti toimivaltaa.

Myös työympäristön ja palkkajärjestelmän tulisi kannustaa yhteisölliseen työotteeseen. Resurssien tulisi jakautua oikeudenmukaisesti. Ylipäätään yhteistyö tulisi ”nostaa kunniaan osana työtä”. Myönteinen asenne sekä valmius jakaa ja kokeilla uutta koettiin tärkeäksi, kuten myös samassa veneessä -ajatuksen leviäminen.

Konkreettisilla toimilla kehittämiskohteiden kimppuun

Kolmas selkeä teema palautteissa oli pedagogisen kehittämisen välineet: millaisilla keinoilla, toimintatavoilla tai työkaluilla korkeakoulun opetusta ja ohjausta voitaisiin parhaiten kehittää? Palautteissa oli kolme toistuvaa näkemystä:

• Tekemällä oppiminen: Oman työn äärellä, aidossa ympäristössä tapahtuva opetuksen ja ohjauksen kehittäminen – niin yksilöllisesti kuin tiimeissä. Tähän kaivattiin aikaa ja resursseja. Lisämausteen voisi saada ”opettajavaihdoista” muille kampuksille tai pakollisesta yhteisopetuksesta yli organisaatiorajojen. Nykyisiä käytäntöjä voitaisiin syventää esimerkiksi niin, että tiimit suunnittelisivat kurssit yksityiskohtaisemmin, tuntitehtävien tasolla.
• Parhaiden käytäntöjen ja kokemusten jakaminen: Säännölliset yhteiset keskustelutilaisuudet, seminaarit tai työpajat, joissa on mahdollista ja pakkokin kohdata kollegoita muista koulutusohjelmista, yksiköistä ja kampuksilta. Tällöin vakiintuneissa opettajaryhmissä ”sitkeästi elävät aiheet ja myytit saavat uusia näkökulmia”. Myös kollegoiden opetuksen seuraaminen voisi palvella tätä tarkoitusta, samoin kuin asioiden jakaminen virtuaalisesti.
• Koulutustilaisuudet, joiden työmenetelmiä tai tuotoksia opettaja voi ottaa nopeasti käyttöön työssään. Näin on mahdollista opetella vaikkapa fasilitointia tai videoiden ja kyselyiden tekemistä.

Palautteissa mainittiin monia muitakin pedagogisen kehittämisen keinoja: rohkeat (tiimi)kokeilut; pedagogiikkalaboratorio; Moodle-sivujen avaaminen yhteisiksi; avun pyytäminen kollegalta; opettajakorkeakoulun henkilöstön tarjoama pedagoginen tuki; työnohjaus; pedagoginen työkalupakki; pidempikestoiset, opintopisteytetyt koulutukset; täydennyskoulutus yliopistolla tai yrityksissä. Myös esimiesten kouluttamista pidettiin tärkeänä henkilöstön tasavertaisen johtamisen takaamiseksi.

Neljänneksi palautteissa otettiin kantaa pedagogisen kehittämisen kohteisiin. Keskeinen viesti on yksiselitteinen: opettajia motivoi ennen muuta oman yksilöllisen tai tiimissä tekemänsä työn välitön ja konkreettinen kehittäminen. Tukea kaivataan ”lattiatason pedagogiikan” kehittämiseen ja työssä havaittujen haasteiden ketterään kohtaamiseen. Pedagogisen tiedon ja tuen tulisi kohdata omat intressit ja olla soveltamiskelpoista – ainedidaktiikalle ja ”substanssiin istutetulle pedagogiikalle” on kysyntää.

Palautteissa tunnustettiin myös yhteisten kehittämiskohteiden arvo. Relevantteja kohteita voi nousta vaikkapa PEDAALI-ohjelmasta, yksikön kehittämistarpeista tai esimiehen ehdotuksista. Konkreettisina kehittämiskohteina mainittiin muun muassa ohjaus tiimiopetuksessa, tiimityöskentelyn taidot, virtuaaliopetus ja -oppiminen sekä työvälineosaaminen (esimerkiksi videot, O365-työkalut, kyselyt ja SPSS).

Palautteissa oli myös ajatuksia pedagogisen kehittämisen tavoitteista ja tuloksista. Osin nämä liittyvät välittömästi kehittämiskohteeseen: jos kohteena ovat opetus- ja ohjaustyön ajankohtaiset haasteet, onnistuneen kehittämisen tuloksena on tietenkin opetuksen ja ohjauksen laadun parantuminen. Tämä palvelee opiskelijan osaamista ja hänen välityksellään työelämää.

Palautteissa mainittiin myös muita, pikemminkin korkeakoulun toimintakulttuuriin liittyviä kehittämisen tavoitteita ja tuloksia: yhteisen näkemyksen syventyminen ja yhteisen kielen puhuminen, innostuminen työstä, kollegoiden osaamisen arvostaminen, tiimien kärjen löytyminen sekä fasilitoijana toimiminen toinen toisillemme.

Kohtaamisia ja inspiroitumista – kehitystyö jatkuu

Palautteesta voi kaiken kaikkiaan päätellä, että motivoiva ja vaikuttava pedagoginen kehittäminen vaatii monia rinnakkaisia toimintoja, esimerkiksi:

• nopeaa ja konkreettista tukea opetus- ja ohjaustyön pedagogisiin haasteisiin
• työpajatyyppistä koulutusta erilaisten menetelmien ja työkalujen käytöstä
• tilaisuuksia kokemusten ja käytäntöjen vaihtamiselle ja kehittämiselle yli tavanomaisten tiimi- ja yksikkörajojen.

Pedagoginen kehittäminen ei ole ollut, eikä ole täst’edeskään joko-tai vaan sekä-että: sekä apua päivittäiseen pedagogiseen työhön että uuden kohtaamista ja inspiroitumista vieraista ajatuksista; sekä omaehtoista ja itsenäistä kehittämistä että johdettua ja erilaisissa ryhmissä tapahtuvaa toimintaa; tekemistä ja kriittisen, reflektoivan katseen suuntaamista tekemiseen. Tältä pohjalta Haaga-Heliassa on hyvä jatkaa toiminnan kehittämistä.

Ensimmäinen askel on uusien ydinosaamisalueiden opettaja- ja asiantuntijaryhmien käynnistäminen tänä keväänä. Ryhmät muodostetaan henkilöstön intressien pohjalta. Niissä henkilöstö kehittää yhdessä strategian kannalta keskeisiä osaamisiaan, kuten opetus- ja ohjausosaamista. Peda Center on yhdessä muiden toimijoiden kanssa huolehtimassa pedagogisen kehittämisen puitteista ja toimintatavoista – avoimin korvin, monin metodein.

Lämmin kiitos palautetta antaneille!

Kirjoittaja Sampo Mielityinen on Haaga-Helian lehtori sekä Peda Centerin ohjausryhmän puheenjohtaja.

HH-PEDAALI on opettajuuden kehittämisohjelma kaikille Haaga-Helian päätoimisille opetus- ja ohjaustehtävissä toimiville. Tavoitteena on luoda yhteinen haagahelialainen pedagoginen strategia ja visio.