Mentorointi purkaa sukupolvien välisiä raja-aitoja
Haaga-Helia Julkaisutoiminta 7.11.2017

Mentorointiin liittyy henkilökohtaisen kehittymisen prosessi, joka eroaa laaja-alaisuudessaan tavallisesta oppimisprosessista. Oman tien löytäminen kestää kuukausia, joskus jopa vuosia. Mentorin tehtävä ei ole kertoa mentoroitavalle oikeaa suuntaa, mutta hän voi rohkaista tätä etsimään uusia polkuja ja miettimään omaa kehittymistään uusista näkökulmista käsin. Prosessin onnistuminen vaati kärsivällisyyttä niin mentoreilta kuin mentoroitavilta.

Myös mentorointisuhde vaatii enemmän kuin perinteinen opettajan ja oppilaan välinen suhde. Mentoroitavan ja mentorin välille rakentuu omantyyppisen yhteisistä kehittymisen tavoitteista kumpuava kumppanuus, jota pitää hoitaa ja ylläpitää. Halu prosessissa mukanaoloon ja pitkäaikaiseen, aktiivisen vuorovaikutukseen on oltava molemminpuolista.

Sukupolvien rajat ylittävä mentorisuhde on erityinen ja erityisen haastava, sillä siinä kohtaavat ihmiset, joilla voi olla hyvin erilainen sukupolvikokemus ja paljolti toisistaan poikkeavat elämäntilanteet.

En ole itse koskaan päässyt kokemaan mentorointia mentoroitavan, enkä mentorin näkökulmasta. Vielä vajaa vuosi sitten ajattelin, että kyseessä on vain yksi opetustapa muiden joukossa. Työskennellessäni Haaga-Helian ja kansainvälisten kumppaniorganisaatioiden IntGen-mentorointiprojektissa sain paljon uusia oivalluksia ja tietoa mentoroinnista. IntGen-projektissa keskityttiin sukupolvirajat ylittävään mentorointiin, jonka tavoitteena oli tukea nuoria aloittelevia yrittäjiä. On ollut kiinnostavaa päästä kurkistamaan mentorointiprosessin sisältöön ja vaatimuksiin.
IntGen-projektissa ja myös muissa projekteissa työskentely on avannut silmäni nuorempien Y- ja Z-sukupolvien ja vanhempien suurten ikäluokkien ja X-sukupolven erilaisille työtavoille ja työhön liittyville odotuksille. Eri sukupolvien käsitykset ja kokemukset työsuhteista ja oman uran rakentumisesta ovat erilaisia, ja se vaikuttaa sekä ihmisten tavoitteisiin että tapoihin pukea ne sanoiksi.

Olen kuitenkin huomannut, että erilainen kokemusmaailma ei ole mentorointisuhteen kynnyskysymys. Riittää, että molemmat osapuolet opettelevat ymmärtämään toisiaan ja oppimaan toisiltaan: mentori opettelee ymmärtämään, mihin mentoroitava on menossa ja millaista tukea hän matkallaan tarvitsee, ja mentoroitava taas opettelee sanoittamaan omia päämääriään ja näkemään uusia mahdollisia suuntia työuralleen. Mentoroinnin aikana molemmat oppivat näkemään myös oman maailmansa uudella tavalla. Mentorointi on oiva tilaisuus rakentaa uusia, sukupolvien väliset rajat ylittäviä kosketuspintoja ja yhteistä kieltä.

Yhteiset kokemukset ovat tärkeitä, sillä niiden kautta mentoroitava ja mentori voivat huomata olevansa pohjimmiltaan samassa veneessä. Ei ole olemassa mystistä jakoa mentori-ihmisiin ja mentoroitaviin ihmisiin; kuka tahansa meistä voi kaivata tuntemattomalle maaperälle astuessaan kokeneemman mentorin apua ja toisaalta kuka tahansa voi toimia mentorina tukea tarvitsevalle. Me kaikki olemme asiantuntijoita joissain asioissa ja keltanokkia toisissa, siksi sukupolvirajat ylittävää mentorointia olisi tärkeää muistaa järjestää myös nuoremmilta vanhemmille.

 

Kirjoittaja on Haaga-Helian projektiassistentti Maria Alanko.

E-Signals tarjoaa sisältöjä Haaga-Helian osaamisalueilta kiinnostavasti ja vaikuttavasti. Onko mielessäsi juttuidea? Ota yhteyttä julkaisut@haaga-helia.fi.

Haaga-Helia Julkaisutoiminta

E-Signals tarjoaa sisältöjä Haaga-Helian osaamisalueilta kiinnostavasti ja vaikuttavasti. Onko mielessäsi juttuidea? Ota yhteyttä julkaisut@haaga-helia.fi.

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *