Ohjaus on arviointia, arviointi on ohjausta
Haaga-Helia Julkaisutoiminta 8.5.2018

Vuoden 2005 kieppeillä, arviointia käsittelevillä opettajankoulutuksen asiantuntijaluennoilla kehittelin sloganin ”arviointi on ohjausta, ohjaus on arviointia”. Slogan syntyi tarpeesta tukea arvioinnin kehittämistä opetustyön osana. Toisaalta oli tarve myös avata ohjauskäsitteen liian ahtaita tulkintoja.

Aivan erityinen näkökulma sloganille oli arvioinnin tahaton – tai tahallinen – väheksyminen opetustyössä. Tyypillistä nimittäin oli, että kun opetusta suunniteltiin, arviointia mietittiin vasta viimeisenä, asiana, joka tehdään sitten lopuksi. Opetuksen järjestämistä ja jopa ohjauksen prosesseja kyllä mietittiin.

Kun olemme siirtyneet osaamisperustaisuuteen myös ammattikorkeakouluissa, tiedämme hyvin, että arviointi on ensimmäistä pedagogiikkaa (Saranpää, 2015, 81–82). Kun opetuksia suunnitellaan – kun suunnitellaan ylipäätään koulutuksen järjestämistä – ensimmäisenä tulee pohtia arvioinnin kriteerit ja prosessit. Vain näin tiedetään, minne ollaan menossa.

Arvioinnin kriteerit ja prosessit kertovat suunnan

Ohjaus ammatillisessa koulutuksessa perustuu arvioinnin kriteereille ja prosesseille – siis siihen, minkä suhteen leimoja osaamisen todistaviin papereihin lyödään sekä miten ja missä opintojen vaiheissa arviointia tehdään. Arvioinnin kriteerien ja prosessien pohtiminen ja niiden toimeenpaneminen on keskeinen – ellei keskeisin – osa ohjaavan opettajan työtä.

Kriteerit kertovat sen, minne olemme menossa. Ne kertovat, mitä opiskelijalta vaaditaan, jotta hän voi saada opintonsa valmiiksi. Arvioinnin prosessien mukaan taas toteutuvat opiskelijan osaamisen kehittymistä tukevat ohjauksen aktit – sekä koko tutkinnon tasolla että yksittäisten opintokokonaisuuksien tai opintojaksojen tasoilla.

Arviointi ja ohjaus kiinnittyvät toisiinsa heti opintojen alusta saakka: Kun opiskelijan kanssa käydään ensimmäiset keskustelut, selvitellään hänen osaamisensa tasoa. Selvitetään sitä, mitä opiskelija jo osaa ja mitä ei enää tarvitse opiskella sekä mitä osaamisia hän voi osoittaa olemassa olevaksi. Samalla selviää, mitä opiskelijan pitäisi vielä oppia, jotta hän voi saada tutkinnon. Tämä kaikki on ohjauksellista toimintaa, jonka laatua tulee tarkastella ohjauksellisin käsittein.

Arviointi on parhaimmillaan jatkuvaa

Arviointi on opintojen aikana – parhaimmillaan – jatkuvaa. Myös ohjaaminen on siis jatkuvaa. Opiskelija antaa monin eri tavoin näyttöjä osaamisensa tilasta, hän saa monin eri tavoin palautetta osaamisestaan ja hän myös oppii reflektoimaan omaa osaamistaan. Arviointi on ohjausta; mutta myös ohjaus on arviointia.

Haaga-Helian opiskelijoiden AVOP-palautteissa vuodelta 2017 yksi kehittämisalue on arviointi. Tulokset palautteissa eivät ole huonot. Silti näyttää siltä, että kehittämistarvetta arvioinnin kokonaisprosesseissa vielä on.

Kun kehitämme arviointia, keskeistä on muistaa, että kehitämme samalla myös ohjausta. Arvioinnin kokonaisprosessin määritteleminen on myös ohjauksen kokonaisprosessin määrittelemistä. Arvioinnin aktien ja prosessien kuvaaminen on siis ohjausaktien ja -prosessien kuvaamista.

Arviointi on dialoginen prosessi, joka vaatii aikaa

Kevään mittaan olen kirjoittanut useita blogeja ohjaamisesta. Blogien viesti ohjaamisesta ja ohjaajien vastuista ja velvollisuuksista voidaan upottaa arvioinnin kehittämiseen. Arviointi on aina dialoginen, ei saneleva ja absoluuttinen akti. Nyt voisi sanoa, että jotta osaamisen arviointi on mahdollista, pitää ohjaamiselle olla aikaa.

Opiskelijan odottaminen, kunnioittaminen ja kuunteleminen mahdollistaa yhteisen osaamisesta puhumisen. Kun opettajilla on aikaa ohjaamiseen, voidaan puhua siitä, mistä opinnoissa pitää puhua. Aika arvioinnissa ja ohjaamisessa määräytyy opiskelijoiden, opettajien, muun ohjaavan henkilöstön ja prosessien organisoinneissa. Aikaa siis on siihen, mihin sitä halutaan organisoida.

Arviointiin ja ohjaamiseen panostaminen tehostaa oppimista ja luo laadun kokemusta opiskelijoille. Hyvin järjestetyssä arvioinnissa ja ohjaamisessa muodostuva osallisuuden kokemus taas tukee hyvinvointia – ja se taas tukee oppimista. Näyttäisi siltä, että ikiliikkuja on mahdollinen.

Suhteessa juuri kirjoittamaani kannattaa lukea yliopettaja Liisa Vanhanen-Nuutisen blogi ””Taas mennään rahan takii…” Ohjauksesta apua työn ja opintojen yhteensovittamiseen”. Vanhanen-Nuutisen teksti nostaa olennaisia kysymyksiä opintojen aikaisen työssäkäynnin, ohjauksen ja arvioinnin välisistä yhteyksistä. Myös tästä kertoo minunkin tekstini.

 

Lähteet

Saranpää, M. 2012. Arvostan osaamista, arvioin osaamisia. Kriteerien kriteerit. Teoksessa H. Kotila & K. Mäki (toim.), Ammattikorkeakoulupedagogiikkaa 2, 67–88. Helsinki: Edita.

Saranpää, M. 2015. Ensimmäistä pedagogiikkaa – osaamisperustaisuudesta kriteeriperustaisuuteen. Teoksessa H. Kotila & K. Mäki (toim.) 21 tapaa tehostaa korkeakouluopintoja, 70–82. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.

 

Kirjoittaja Mika Saranpää on koulutuspäällikkö Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Tutustu kirjoittajan aikaisempiin kirjoituksiin linkeistä.

Odotat ja kuuntelet! Itsetutkiskelulla tehoa ohjaukseen

Taiteet ohjaajan ja opettajan osaamisen kehittämisessä

Ohjaamisen kova ja eettinen tiede

E-Signals tarjoaa sisältöjä Haaga-Helian osaamisalueilta kiinnostavasti ja vaikuttavasti. Onko mielessäsi juttuidea? Ota yhteyttä julkaisut@haaga-helia.fi.

Haaga-Helia Julkaisutoiminta

E-Signals tarjoaa sisältöjä Haaga-Helian osaamisalueilta kiinnostavasti ja vaikuttavasti. Onko mielessäsi juttuidea? Ota yhteyttä julkaisut@haaga-helia.fi.

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *