Huuto ihmisoikeusperustaisen korkeakoulun puolesta!
Haaga-Helia Julkaisutoiminta 10.12.2018

Tänään on YK:n ihmisoikeuspäivä. Eli ihan tavallinen päivä, jolloin ammattikorkeakoulussa opetetaan, ohjataan ja opitaan. Mutta tapahtuuko tämä kaikki aidosti ihmisoikeusperustaisesti?

Minua opettajankouluttajana ja ammattikorkeakoulun opettajana ihmisoikeuspäivä haastaa pohtimaan omaa toimintaani pedagogisessa yhteisössä, suhteissa opiskelijoiden, kollegojen ja työelämän kumppaneiden kanssa. Etenkin nyt, kun Suomi on osoittautunut rasismin suhteen Euroopan johtavaksi maaksi afrodiasporaan kuuluvien ihmisten kohtelussa (Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimus: Being Black 2018). Näiden uutisten valossa lienee epärealistista kuuluttaa ihmisoikeuksien itsestäänselvyyttä jokapäiväisenä leipänä meillä länsimaisessa yhteiskunnassa ja sen sivistyneissä korkeakouluissa.

Rohkenen ravistella jokaista korkeakouluopettajaa miettimään, millaiseen maailmankuvaan ja ihmiskuvaan oma toimintamme perustuu? Edistämmekö me toiminnallamme ihmisoikeusperustaista toimintakulttuuria? Tapahtuvatko rasistiset teot jossain itsemme ja korkeakoulumme ulkopuolella ja ulkopuolisissa rakenteissa?  Vai olisiko korkeakoulujen syytä tehdä korjausliikkeitä ihmisoikeusperustaisuuden aidossa toteutumisessa sekä henkilökunnan kompetenssia vahvistamalla, toimintaa sitovalla ihmisoikeusperustaisella arvopohjalla ja ihmisoikeuskasvatuksen juurruttamisella entistä laajemmin osaksi opetussuunnitelmia ja tutkinnon perusteita?

Pelkkä rasti ruutuun ei riitä

 

Ihmisoikeuskeskus toteutti muutamia vuosia sitten selvityksen ihmisoikeuskasvatuksen toteutumisesta eri kouluasteilla. Selvityksessä todettiin, että vaikkakin ammattikorkeakoulujen strategisissa asiakirjoissa, opetussuunnitelmissa ja tutkinnonperusteissa on yksittäisiä viitteitä ihmisoikeuksiin ja ihmisoikeuskasvatuksen tavoitteisiin ja sisältöihin, eivät ihmisoikeudet vielä näy riittävästi läpäisevinä teemoina tai omina kursseinaan opetussuunnitelmissa, eivät etenkään sosiaali- ja hoitoalojen sekä humanististen ja kasvatusalojen ulkopuolella. Selvityksessä esitetäänkin useita konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ihmisoikeusperustaisen toimintakulttuurin vahvistamiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi ammattikorkeakouluissa. (Ihmisoikeuskasvatus ja –koulutus Suomessa 2014.)

Selvityksen toimenpide-edotukset vaikuttavat kumpuavan yhdenvertaisuuden toteutumisen mahdollistamisesta sekä opiskelijan subjektiivisena että objektiivisena oikeutena. Ensimmäisen osalta kyse on siitä, että jokaisella opiskelijalla pitää olla kokemus tulleensa kohdatuksi ja kohdelluksi pedagogisessa yhteisössä samanarvoisesti mistään henkilöön liittyvästä tekijästä riippumatta. Pedagogeilta tämä vaatii vähimmillään vain esimerkiksi tahdittomasta ja ajattelemattomasta sukupuolinormittavasta retoriikasta luopumista.

Jälkimmäinen puolestaan varmistaa, että ihmisoikeuksien toteutumista ohjaava laki yhdenvertaisuudesta, laki sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja muut teemaan liittyvät säädökset ja asetukset toteutuvat toiminnan eri tasoilla. Laki edellyttää, että ihmisoikeusperustaisuus ja yhdenvertaisuuden edistäminen ei voi enää jäädä vain asiaan valveutuneiden opettajien vastuulle vaan se on korkeakoulun yhteinen ja asianmukaisen, lain edellytysten mukaisen yhdenvertaisuussuunnitelman ohjaama asia.

 

Ihmisoikeudet jokaisen agendalle

 

Tekojakin toimenpide-ehdotusten kirvoittamana on jo nähty, muun muassa hankkeiden tiimoilta, mutta ihmisoikeuskasvatuksellisia opintoja ei opetussuunnitelmassa vielä suuressa kuvassa näy eikä kuulu. Ja jos näkyisikin, olisi seuraava olennainen kysymys se, miten opettajat tunnistavat ihmisoikeuskasvatuksen merkityksen ja sitoutuvat ensin alkuun oman toimintansa kriittiseen tarkasteluun ja stereotyyppisten ajattelumallien haastamiseen. Ihmisoikeusperustainen korkeakouluopetus edellyttää, että opettajilla ja ohjaajilla on riittävästi tietoa, taitoa ja rohkeaa, avointa asennetta.

Sillä aikaa kun tarkennamme korkeakoulumme ihmisoikeusperustaista arvopohjaa ja uudistamme opetussuunnitelmiamme aidosti ihmisoikeusperustaisiksi, voimme me opettajat ja ohjaajat näyttää esimerkkiä edistämällä yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä jokaisessa kohtaamisessa. Sillä Sonia Sotomayorin sanoin: ”Until we get equality in education, we won’t have an equal society.”


Kirjoittaja Ruut Kaukinen on Haaga-Helian Ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtori.

 

Lähteet

Being Black in the EU/Second European Union Minorities and Discrimination Survey. 2018. Euroopan unionin perusoikeusvirasto . http://fra.europa.eu/en/publication/2018/eumidis-ii-being-black

Ihmisoikeuskasvatus ja –koulutus Suomessa. Ihmisoikeusliiton selvitys 2014. https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/julkaisut2/ihmisoikeuskeskuksen-selvitykset/ihmisoikeuskasvatus-ja-koulutus-/

E-Signals tarjoaa sisältöjä Haaga-Helian osaamisalueilta kiinnostavasti ja vaikuttavasti. Onko mielessäsi juttuidea? Ota yhteyttä julkaisut@haaga-helia.fi.

Haaga-Helia Julkaisutoiminta

E-Signals tarjoaa sisältöjä Haaga-Helian osaamisalueilta kiinnostavasti ja vaikuttavasti. Onko mielessäsi juttuidea? Ota yhteyttä julkaisut@haaga-helia.fi.

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *