Tieteellisen julkaisemisen avoimuus haastaa kustantajia ja tutkimuksen palveluita
Antti Nyqvist 24.1.2019

Toimivatko painetun sanan aikaiset tieteellisen kustantamisen ja julkaisemisen muodot tieteen tekemisen kannalta tarkoituksenmukaisesti nykyisenä digitaalisen jakamistalouden aikana? Kysymys on yksi avoimen tieteen kehittämisen lähtökohtia. Tieteellisten julkaisujen avoimuuden ratkaisujen odotetaan tuottavan kaupallisia innovaatioita sekä tutkimukseen tehokkuutta, vaikuttavuutta ja osallistavuutta. Samalla ne myös ravistelevat tieteellisten kustantajien ansaintamalleja ja pakottavat kehittämään tutkimuksen tuen palveluja.

Rahoittajien tavoitteena avoimet julkaisut

 

Tieteellisten julkaisujen avoin saatavuus on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi tutkimuspoliittisessa keskustelussa sekä Euroopan yhteisössä että Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämän Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen (2014–2017) yhtenä tavoitteena oli, että vuonna 2018 75 % ja vuonna 2020 90 % suomalaisista tieteellisistä julkaisuista olisi avoimesti saatavilla.

Euroopan komission ja Science Europen 2018 julkaisema Plan S on tavoitteissaan vielä kunnianhimoisempi: tavoitteena on, että kaikki julkisten tutkimusrahoittajien varoin rahoitetut tutkimukset julkaistaan avoimena vuodesta 2020 alkaen. Suunnitelman mukaan tieteelliset julkaisut on saatava pois maksumuurien takaa mieluiten CC BY -lisenssillä.

Näiden linjausten taustalla vaikuttavat tieteellisen julkaisemisen keskittyminen muutamien suurten kustantajien käsiin ja kustantajien tieteellisten kirjastojen kustannuksella saavuttamat, jopa miljardin euron vuotuiset liikevoitot. Tilannetta pidetään kestämättömänä.

Viimeaikaiset uutiset kirjastokonsortioiden ja kustantajien välisistä neuvotteluista kertovat avoimuuden mahdollistavien tekijänoikeus- ja lisenssineuvottelujen hankaluudesta. Ruotsin kansallinen akateemisten kirjastojen konsortio BibSam irtisanoi 20 vuotta kestäneen sopimuksen Elsevierin, kanssa, kun yhteisymmärrystä avoimeen julkaisemiseen siirtymisestä ei löytynyt. Sen sijaan BibSam päätti käyttää säästyneen rahan avoimen julkaisemisen tukemiseen ja kehittämiseen. Myös Saksassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa kirjastokonsortioilla ja osalla yliopistoja lisenssineuvottelut suurten kustantajien kanssa ovat jäissä.

Rahoittajilla liian vahva rooli?

 

Jotta avoimen julkaisemisen ja Plan S:n tavoitteet toteutuvat, edellyttää se tutkimusrahoittajilta vahvaa roolia avoimen tieteen ja julkaisemisen edistämisessä. Useat tutkimusrahoittajat ottavatkin jo avoimuuden kysymykset huomioon toiminnassaan. Esimerkiksi Suomen Akatemia on sitoutunut näihin tavoitteisiin, ja Horizon2020-rahoitetuilta hankkeilta edellytetään avointa julkaisemista. Lisäksi avoimien julkaisujen painokertoimen osuus kasvaa suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa.

Nähtäväksi jää, tuleeko tämä kehitys johtamaan avoimen julkaisemisen painottumiseen tutkimusrahoittajien tekemissä hakemusarvioinneissa, tutkijoiden rekrytoinneissa tai meritoitumisen arvioinneissa.

Tutkimusrahoittajien vahvaa roolia on myös kritisoitu. Saavatko rahoittajat sanella, minkälaisissa julkaisuissa ja minkälaisilla lisensseillä tutkijat julkaisevat, varsinkin kun julkaisukanavilla on merkittävä rooli tutkijoiden meritoitumisessa ja urakehityksessä? Voiko tutkijan urakehitys olla riippuvainen rahoittajan sanelemista julkaisukanavista, pikemminkin kuin tutkimuksen laadusta?

Avoimuus muuttaa tutkimuksen koko kenttää

 

Avoimen julkaisemisen ratkaisut edellyttävät tutkimusrahoittajien, tieteellisten kustantajien ja tutkijoiden erilaisten intressien yhteensovittamista. Ratkaisujen tulisi ottaa huomioon myös tutkimuksen laadunarvioinnin ja tutkijoiden meritoitumisen mekanismit. Varmaa myös on, että nämä linjaukset ja ratkaisut vaikuttavat tutkimuksen tuen palvelujen rakentamiseen Suomessa. Ne siis koskettavat tutkimuksen koko kenttää.

Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen jalanjäljillä Suomen yliopistojen rehtorineuvoston UNIFIn asettama työryhmä julkaisi keväällä 2018 askelmerkit sille, kuinka Suomi saavuttaa aseman avoimen tieteen suunnannäyttäjänä. Tämä tapahtuu kehittämällä kansallisesti koordinoituja ja kansainvälisiin standardeihin yhteensopivia avoimen tieteen ja julkaisemisen toimintatapoja ja palveluja.

Haaga-Heliassakin teemme työtä ammattikorkeakoulujen avoimen toimintakulttuurin osaamisen, tutkimusaineistojen kestävän käytön ja tulosten vaikuttavuuden eteen yhteistyössä muiden ammattikorkeakoulujen kanssa, esimerkiksi Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hankkeen puitteissa. Hyödynnämme myös kansallisesti koordinoituja ratkaisuja julkaisemisen ja tutkimuksen palveluissamme, jotka mahdollistavat esimerkiksi sen, että tieto erikoisosaamisestamme haravoituu eurooppalaisiin avoimiin tutkimustietokantoihin kuten OpenAIREen. Lisäksi rinnakkaistallennamme henkilöstön tutkimusjulkaisuja kaikille avoimesti saataviksi. Näin olemme pienillä askeleilla koko ajan mukana tieteellisen julkaisemisen ja sen rahoituksen laajemmassa ja perustavanlaatuisessa muutoksessa.


Kirjoittaja Antti Nyqvist on tietopalveluassistentti Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.

Antti Nyqvist

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *