Siirry sisältöön
Valtaako tekoäly tunteet?

Kirjoittajat:

Julkaistu : 19.03.2019

Tekoälyn tarkoituksena on saada tietokoneet ajattelemaan ja käyttäytymään kuten ihmiset, esimerkiksi tekemään päätöksiä tai oppimaan uusia tapoja selviytyä tehtävästä. Tekoäly valtaa alaa teollisuudessa, politiikassa ja tiedemaailmassa.

Ensimmäinen tietokoneoppiva ohjelma kirjoitettiin jo vuonna 1952. Vuonna 1967 opittiin, että algoritmi kykenee mallitunnistamisen avulla luomaan viereisestä algoritmista uuden algoritmin. Tekoäly kehittyy jatkuvasti.

Tekoäly havaitsee, päättelee ja toimii etukäteen määritellyn algoritmin avulla. Kun koneiden prosessointi, muisti ja ohjelmointikyky kehittyvät, tekoälyn alalajit lisääntyvät.

Tekoälyä käytetään laajasti koneoppimisessa, konenäössä, robotiikassa, älyjärjestelmissä ja neuroverkon tutkimisessa. Koneoppiminen tarkoittaa sitä, että kone oppii suorittamaan tehtävän ilman, että sitä on erityisesti ohjelmoitu tiettyyn kontekstiin. Jotta kone voisi suorittaa tehtävän, täytyy sen analysoida tehtävään liittyvä data ja kouluttaa itsensä tehtävän mukaan.

Matemaatikkojen mukaan tekoälyn kolme pääalaa ovat laskenta, logiikka ja todennäköisyys. Tekoälyn teoria matemaattisena teoriana on ollut olemassa pitkään. Viime vuosina erityisesti laskentateknologiat ovat kehittyneet. Esimerkiksi älypuhelimissa on paljon enemmän prosessointikykyä ja muistia kuin tietokoneessa, jota käytettiin avaruussukkulassa 1960-luvulla. Teknologisen kehityksen lisäksi korkeatasoiset ohjelmointikielet ja kehittämisympäristöt ovat parantuneet.

Kone paljastaa motivaation ja mielialan

Nykyään me kaikki käytämme tekoälypohjaisia sovelluksia ja palveluita, kuten chatbotteja, henkilökohtaisia puhetunnistukseen perustuvia avustajia (Siri), sosiaalista mediaa ja Facebookin ja Googlen kaltaisia alustoja.

Facebookin ja Googlen käyttämät ja kehittämät tekoälyalgoritmit ovat niin edistyneitä, että joskus tuntuu kuin Facebook tietäisi paremmin kuin me itse, mitä haluamme. Facebook ja Google ovat yhdistäneet tekoälyalgoritmit edistyneisiin kasvojentunnistusalgoritmeihin. Geolocation-anturien avulla voidaan tarjota asiakkaille palveluita ja sovelluksia.

Inhimilliset tunteet, joita jäljitetään ilmeistä, äänensävystä ja kehonkielestä ovat nykyään kuuma tutkimusaihe tekoälytutkimuksessa. Entä jos läheisesi saisivat tietää mielialasi älylaitteesi kautta ja käyttäytyisivät kanssasi sen mukaisesti? Tai Siri tietäisi, milloin se markkinoisi uutta tuotetta sinulle, millaisia sisältöjä opiskelija kaipaa tai miten rakkaimpasi voivat juuri nyt? Tai työnantaja tarkistaisi laitteeni Siristä motivaationi, kestävyyteni tai kykyni tietyllä alalla?

Edellä olevat esimerkit ovat lähes toteuttamiskelpoisia tutkimuslaboratorioissa. Tällaiset toiminnallisuudet muuttavat merkittävästi elämäämme nyt ja tulevaisuudessa. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa kone toimii älykkäämmin kuin sen omistaja.

Tunteisiin perustuva tekoäly on aina saatavilla, kun apua tarvitsee päätösten tekemiseen. Historiantutkija ja kirjailija Yuval Noah Harari mainitsee, että ihmisen älykkyys on biologinen algoritmi, joka on kehittynyt miljoonan vuoden aikana. Hän ei näe estettä sille, etteikö ei-biologinen algoritmi pystyisi jäljittelemään biologista algoritmia ja jopa ylittämään sitä.

Hararin ja muiden tutkijoiden suurin huoli tekoälyn, biologian ja neurotieteen yhdistelmässä on se, että älypuhelin toimisi kuten tietoisuutemme.


Käännös: Marjo Linnasalmi