Työelämäyhteistyö ammatillisessa koulutuksessa
Heli Bergström 18.4.2019

Mitä työelämäyhteistyö tarkoittaa ammatillisessa koulutuksessa? Mitä asiasta ajattelevat ammatillisen oppilaitoksen johtaja ja elinkeinoelämän edustaja? Tämän kirjoituksen lähteenä ovat ammattioppilaitoksen rehtori-toimitusjohtajan ja suuren kaupungin elinkeinojohtajan ajatukset.

Yhteistyö näkyy parhaimmillaan kiinteänä yhteistyönä kunnan ja oppilaitoksen välillä, yrityshautomoina, yhteisinä rekrytointitapahtumina sekä työvoima-, elinkeino- ja koulutuspolitiikan yhdistämisenä. Kuntien strategioissa otetaan huomioon oppilaitokset monella tavalla. Valtaosa työssäoppimispaikoista on lähellä samassa kunnassa, esimerkiksi isoissa kauppakeskuksissa. Moniammatillisuus näkyy kaikkialla.

Johtamista tarvitaan erityisesti silloin, kun oppilaitos virittää opintotarjontaansa ja kurssivalikoimaansa sekä reagointinopeuttaan suhteessa elinkeinorakenteeseen.

Kunnan elinkeinoelämän näkökulmasta tutkijankoulutustasoa tärkeämpää on se, että oppilaitokset tuottavat työelämänäkökohdasta oikeaa ja oikea-aikaista koulutusta. Sekä ammatillista että ammattikorkeakouluopintoja on tuotettava loppuun asti mietittynä; niitä on räätälöitävä sekä ajallisesti että sisällöllisesti siten, että ne palvelevat ja tukevat kunnan elinkeinoelämää. Oppilaitoksen ja elinkeinoelämän todellisuuden on kohdattava; oppilaitosten näkemyksellisten johtajien ja kehittäjien on suunnattava toimintaansa vieläkin lähemmäksi työelämää. Oppilaitosten rahoitusmekanismit tarvinnevat vielä muokkaamista, jotta oppilaitokset voisivat aidosti palvella elinkeinoelämää.

Elinkeinoelämän näkökulmasta jokaisessa kunnassa ei tarvitse olla omaa oppilaitosputkea: ammattikoulu – ammattikorkeakoulu – yliopisto. Riittää, että sekä kunnassa että oppilaitoksissa työskentelee yhteistyöhakuisia, yhteistyöhaluisia ja ennen kaikkea yhteistyöhön kykeneviä henkilöitä. Tällöin voidaan jopa etupainotteisesti rakentaa työelämäsuhteita, jotka toisaalta tukevat opiskelijoiden ja oppilaitosten tavoitteita ja toisaalta palvelevat työelämää, yrityksiä ja kuntaa. Tämä näkyy käytännössä esimerkiksi ammatillisten oppilaitosten solmimina kumppanuuksina yhteiskunnallisesti merkittävien isojen toimijoiden kanssa. Osaamista tarvitaan tällöin yhteistyösuhteiden vaalimisessa ja kehittämisessä entistä paremmin molempia osapuolia palvelevaksi. Tässä erityisesti tarvitaan nopeaa reagointia, räätälöintiä asiakkaiden tarpeiden mukaisesti ja myös ennakointia tulevia tarpeita ajatellen. Osaaminen nousee merkittävään rooliin. Kun työelämä ja oppilaitos kohtaavat työvoimanäkökulmasta onnistuneesti, syntyy aitoja win-win-tilanteita.

Työelämän näkökulmasta ammattikorkeakoulut ja ammatilliset oppilaitokset ovat oivaltaneet yhteistyön merkityksen, ei vain velvoitteiden, vaan myös ajattelun yleisen notkistumisen näkökulmasta. Yhteistyön syventämistä kuitenkin tarvitaan edelleen. Erilaiset osaamiskeskittymät pitää avata myös oppilaitoksen ulkopuolelle; seinien sisäpuolista toimintaa pitää näkyvästi laajentaa ulkopuoliseen ympäristöön, jotta opetussuunnitelmien toteuttajista kasvaisi alueellisen elinkeinoelämän buustereita ja kunnan vetovoiman lisääjiä. Oppilaitoksia tarvitaan jatkossa myös kuntien elinvoimaohjelmien valmistelussa.

Työelämän kasvu näkyy matalan koulutuksen määräaikaisissa tehtävissä: kaupan, varaston, kuljetustekniikan ja mara-alan osa-aikaisissa tehtävissä. Kuntatasolla on huoli näiden osaamistasoltaan alhaisella koulutuspohjalla olevien tekijöiden ja heidän työllistymisensä edistämisestä. Mitä tapahtuu, kun robotisaatio ja keinoäly, automaattinen varastointi ja osittain automatisoidut kuljetukset leviävät – laukeaako meille osaamispulakupla? Toisin sanoen, miten me muunnamme työvoimakeskukset sellaisiksi, että ne ovat vahvoja ja juuri näitä osaamistasoltaan alhaisella koulutuspohjalla olevia tekijöitä houkuttelevia?


Artikkelin kirjoittaja on Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtori Heli Bergström (TkT, KM, MBA). Artikkelin pohjana olleet OPEKE-hankkeen haastattelut toteuttivat Heli Bergström ja Marja Brandtberg. Haastattelujen litteroinnit teki Marja Brandtberg.

Heli Bergström

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *