Opitaan olemaan maailmassa
Ruut Kaukinen ja Sanna Ryökkynen 25.4.2019

”Opettajan tehtävä on avata ja mahdollistaa tila, jossa voidaan ottaa askel eteenpäin suhteessa maailmassa olemiseen” (Biesta 2019). Siinä yksi määritelmä koulutuksen tehtävälle.

Aika ajoin koulutuksen keskiössä oleva näkökulma vaihtuu. Karrikoiden esitettynä opettajakeskeisestä, tallettavasta oppimisesta ja opettamisesta puhutaan, kun halutaan viitata auktoriteettilähtöiseen opettajan toimintatapaan. Opettaja on kertova subjekti ja opiskelija vastaanottava objekti. Opiskelijakeskeisyys puolestaan antaa opiskelijalle roolin olla oppimisprosessin keskiössä. Oppimiskeskeisyydellä taas kuvataan sitä, miten opettajan rooli on olla kanssaoppijana. Oppimiskeskeisessä opiskelussa opettaja mahdollistaa oppimisprosessit, joissa sekä opettaja että opiskelijat voivat yhdessä oppia.

 

Oppimiskeskeisyydestä maailmakeskeisyyteen

 

Gert Biesta puhuu sen sijaan maailmakeskeisestä oppimisesta. Tässä ajattelussa koulutuksen tehtävä on häiritä yksilökeskeisiä mielitekoja ja pysäyttää virtaviivainen eteneminen kohti omia tavoitteita. Ei käy, että omia tavoitteita kohti pyritään piittaamatta maailman ja muiden tilasta. Pidetään tärkeänä, että opiskelija miettii, onko se mitä minä haluan, kannattavaa? (Biesta 2019.) Tavoitteena ei ole kuitenkaan mielitekojen tukahduttaminen vaan niiden tutkiminen, valikointi, uudelleen järjestely ja muuntaminen ”aikuismaiseen”, muut huomioivaan tapaan olla maailmassa. Opettaja vahvistaa opiskelijan subjektiivisuutta valinnoissaan antamalla samalla resistenssiä elämään.

Toinen koulutuksen keskeinen tehtävä Biestan mukaan on mahdollistaa pysähtyminen, jarrutella tehokasta ammattiin opiskelua. Tehdä oppilaitoksesta paikka, jossa voidaan kohdata maailmaa ja sen rajoja sen sijaan, että kasvetaan ajatukseen, että kaikki on nopeasti mahdollista. Hän haastaa opetusalaa pohtimaan, onko oppilaitoksissa tilaa kasvatukselle ja kasvamiselle vai onko oppilaitoksesta tullut politiikan tuulissa huojuva nopealiikkeinen instituutio, jossa on tilaa vain opetussuunnitelmille ja oppimistuloksille? (Biesta 2019.)

Onneksemme kestävän koulutuksen näkökulma on pedagogisessa keskustelussa vakiintunut. Opettajien pitää ymmärtää sekä omalla kohdallaan että pedagogisessa toiminnassaan ihmisen maailmasuhdetta. Vastuuta on määriteltävä uudelleen ja oppilaitoksella on siinä merkittävä rooli.

Oppilaitoksessa tulisi elää dialogin tilassa. Dialogin keskeinen teema voisi olla se, miten minä olen maailmassa. Ei se, kuka minä olen maailmassa. Jälkimmäisen kysymyksen vastaus on vielä liian usein: keskipiste. Merkityksellisintä on se, miten olen maailmassa.

 

Lähteet

Biesta, G. 2019. Why teaching matters: Education, social pedagogy and the school. Esitelmä sosiaalipedagogiikan päivillä 28.3.2019.


Kirjoittajat

Ruut Kaukinen, lehtori, Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Sanna Ryökkynen, erityisopettaja, Ammattiopisto Spesia

Ruut Kaukinen ja Sanna Ryökkynen

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *