Seksiturismi ei ole sosiokulttuurisesti kestävää matkailua
Jarmo Ritalahti 9.5.2019

Kun kerroin meneväni työmatkalle Thaimaahan, ystävät ja kollegat virnuilivat. Kun täsmensin meneväni Pattayalle, kukaan ei ottanut asiaa enää edes tosissaan. Thaimaa ja erityisesti Pattaya mielletään seksimatkailukohteiksi, osittain syystä, mutta syyttäkin.

Suomalaisten seksimatkailusta kirjoitetaan tuon tuostakin eri medioissa. Pattaya on ollut esillä, koska Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) järjestää vuonna 2019 kokouksensa siellä. Valintaa on pidetty epäonnistuneena: Thaimaa ei ole tunnettu hiihtomaa ja Pattaya tunnetaan erityisesti seksimatkakohteena. Lisäksi otsikoissa ovat olleet naiset seksimatkailijoina erityisesti länsiafrikkalaisessa Gambiassa.

Medioiden mukaan esimerkiksi juuri Gambiassa naiset eivät maksa seksistä ja seurasta rahalla vaan tarjoamalla paikalliselle miehelle aterioita ja juomia sekä ostamalla heille lahjoja. Samanlainen, ehkä enemmän tyttöystävä-poikaystävä-suhde tunnetaan myös Pattayalla. Suhde kestää yleensä matkailijan vierailun ajan, jolloin tyttöystävä saa tietyn määrän ”talousrahaa” sekä hänen itsensä että matkailijan päivittäisiin kuluihin. Tyttöystävä voi pitää ylimääräisen rahan ja saada myös lahjoja.

Mitään uutta tässä ei ole: matkailijoille kohdistettuja seksipalveluja on aina ollut saatavilla. Roomalaiset tekivät seksimatkoja Kreikkaan, koska he olivat sitä mieltä, että kreikkalaiset nuoret miehet ja naiset olivat turmeltumattomampia kuin roomalaiset. 1600-luvulla yleistynyt Grand Tour, jonka aikana erityisesti varakkaat brittinuorukaiset matkustivat muualla Euroopassa, sisälsi lähes aina myös seksikokemuksia. 1900-luvun alkupuoliskolla eurooppalaisia seksimatkakohteita olivat esimerkiksi Pariisi ja Berliini. Suomalaisia kiinnostivat sotien jälkeen Hampuri, Kööpenhamina ja Tukholma, myöhemmin Thaimaa, Venäjä ja Viro.

Yksi kestävän matkailun elementti on matkailun sosiokulttuurinen kestävyys. Sillä tarkoitetaan muun muassa matkailijoiden ja paikallisten asukkaiden ja työntekijöiden molemminpuolista kunnioitusta. Matkailussa ei hyväksikäytetä paikallisväestöä vaan otetaan heidät mukaan päätöksentekoon ja suunnitteluun. Matkailualalla työskentelevien on saatava ihmisarvoista kohtelua, oikeudenmukaista palkkaa ja asianmukaiset työolot. Esimerkiksi Pattayan seksiteollisuus ja matkailijoille suunnattu seksipalvelutarjonta ovat ristiriidassa kestävän matkailun periaatteiden kanssa.

Pattayalla seksipalvelujen tarjonta on hyvin näkyvää. Beach Roadin varrella on paljon tyttöbaareja, jotka houkuttelevat miehiä käyttämään baarin palveluja oluesta ja muusta alkoholista seksiin. Beach Roadin sivukaduilla tarjonta on samanlaista. Poikabaarit ovat keskittyneet yhteen kortteliin. Seksipalveluja ei tarvitse ostaa ainoastaan baareista, sillä Beach Roadin varrella on myös paljon prostituoituja.

Ensihämmästyksen jälkeen näkyyn tottuu. Lähes kaikki tarjonta on suunnattu matkailijoille, vaikka noin 80 % Thaimaan seksipalvelutarjonnasta kohdistuu paikallisille miehille. Lisäksi on hyvin vaikea sanoa, kuinka paljon seksipalveluja ostetaan suoraan Internetistä. Internet-kauppa ei näy kaduilla eikä baareissa.

Olin viimeksi Thaimaassa ja Pattayalla yli 30 vuotta sitten. Oli yhtä aikaa mielenkiintoista ja surullista nähdä, että Pattayan yksi vetovoimatekijä on säilynyt ennallaan ja on edelleen voimissaan. Sosiokulttuurisesti kestävästä matkailusta ei kuitenkaan ole kyse.

 

TOURIST-hankkeessa Haaga-Helia kehittää yhdessä kahden muun eurooppalaisen, neljän thaimaalaisen ja kolmen vietnamilaisen korkeakoulun ja yliopiston kanssa kestävän matkailun osaamiskeskuksia sekä Thaimaahan että Vietnamiin. Hankkeen rahoittaja on Erasmus+ Capacity building –ohjelma.

TOURIST-hankkeen työpajoissa on pohdittu yhdessä esimerkiksi sitä, mitä on kestävä matkailu ja miten osaamiskeskuksia voidaan rahoittaa muulla kuin yliopistojen omalla rahalla. Vaikka eurooppalaiset partnerit ovat olleet kouluttajina työpajoissa, tietoa ja ymmärrystä on luotu yhdessä. Seuraava vaihe on osaamiskeskusten perustaminen aasialaisiin yliopistoihin, joissa eurooppalaiset ovat enemmän sparraajia kuin varsinaisia konsultteja.

Jarmo Ritalahti

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *