Toiminko omien arvojeni vai ammatin arvojen mukaisesti?
Leena Nuutila 14.5.2019

Oletko miettinyt, mikä on opettajan omien arvojen ja eettisen pohdinnan rooli opettajan työssä? Pohdinta perustuu kysymykseen siitä, voiko opettaja toimia niin kuin hänestä itsestään tuntuu oikealta? Näitä kysymyksiä oli mahdollista miettiä Opettajuuden muutos ja eettinen ajattelu -verkkokurssilla, joka toteutettiin yhteistyönä JAMK ammatillisen opettajakorkeakoulun ja HAMK amnmatillisen opettajakorkeakoulun kanssa. Opettajan ammattia on perinteisesti kuvattu eettiseksi – sitä tehdään ”omalla persoonalla”. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajan työssä omat arvot ja etiikka ovat jatkuvasti läsnä.

Opettajan omia arvoja voidaan edelleenkin pitää tärkeänä työtä ohjaavana perustana. Omien arvojen suhdetta ammatillisiin arvoihin ei ehkä tule pohtineeksi, jos henkilökohtaiset arvot ja opettajan ammattia ohjaavat arvot ovat yhdenmukaiset. Länsimaiseen ajattelun vapauteen perustuen meillä jokaisella on kuitenkin yksityishenkilönä oikeus omiin henkilökohtaisiin arvoihimme. Ne voivat olla erilaisia kuin ammatin sisältämät arvot, mutta voimme silti tehdä ammattilaisena laadukasta työtä.

Opetushenkilöstön välisen yhteistyön ja jaetun arvoperustan arvo korostuu erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa, koska tuki ja ohjaus on luonteeltaan kokonaisvaltaista ja usein myös pitkällä aikavälillä tapahtuvaa.

Mistä eettisessä kohtaamisessa on kyse?

 

On merkittävää, että eettisissä periaatteissa kiinnitetään huomio opetushenkilöstön keskinäisen arvostuksen ja vastavuoroisuuden merkitykseen. Opetuksen ja ohjauksen tavoite on yhteinen: se, että opiskelija pääsee maaliin. Siihen ei päästä yksittäisen opettajan toiminnalla, vaan sen saavuttaminen edellyttää yhteistä tahtotilaa, asennetta, toisen työn tuntemista ja rakentavaa vuorovaikutusta.

Vaikka opettajan työssä voidaan eritellä erilaiset lainsäädäntöön ja etiikkaan perustuvat periaatteet, ”todellinen” etiikka toteutuu opetushenkilöstön ja opiskelijoiden välillä. Inhimillisyys opettajan työssä saattaa tulla esille tilanteissa, joissa opettaja myöntää ja näyttää oman rajallisuutensa.

Vilkas verkkokeskustelu liittyi esimerkiksi opettajien arkipäivän moraalisiin ulottuvuuksiin. Verkkokeskusteluissa näkyivät erityisesti oikeudenmukaisuus, rehellisyys, välittäminen, aito kohtaaminen ja huomaavaisuus.  Teksteissä esiintyivät myös monella tapaa kunnioitus, auttavaisuus, opiskelijalähtöisyys, rohkeus, kohtuullisuus, vastuullisuus ja opettajan käytännön arjen viisaus sekä keskeneräisyyden hyväksyminen. Jotta voimme varmistaa työmme laadun ja yhdenmukaisuuden, on olennaista, että henkilöstöltä löytyy keskinäinen ymmärrys yhteisistä arvoista ja niiden suhteesta kunkin henkilökohtaisiin arvoihin. Eettisten periaatteiden olisikin hyvä löytyä myös kirjattuina; ne voisi olla hyvä määritellä ja niistä on myös opetushenkilöstön tärkeä välillä puhua omassa työyhteisöissään vaikkapa kahvikupin ääressä.

Olennaista on tehdä eettiset kysymykset näkyviksi luonnollisena osana arjen toimintaa, jotta ei tarvitsisi aina käydä erikseen läpi eettisiä kysymyksiä muusta toiminnasta irrallisena. Todellista opettajan ammattitaitoa on tehdä työtään siten, että jokaisen opiskelijan kohtaaminen on opiskelijalle itselleen ainutlaatuinen.

Lopuksi runo kirjasta ”Kehrälintu Silkkisiipi”, 2000. Runolaulukirja, joka on syntynyt kehitysvammaisten lasten keskuudessa. Tekijät ovat koulunkäyntiavustaja Susanna Sneck ja eritysluokanopettaja Aija Leinonen.

 

 

”On surullista kulkea yksin

Tartu käteeni ystäväin

yhdessä jatkamme eteenpäin.”

 

Leena Nuutila

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *