Kevyttä, hallittua, harmitonta? – opiskelijoiden näkemyksiä kannabiksesta
Sirpa Helenius 18.9.2019

”Tää on terveellisempää kuin alkoholi, ei tästä mitään haittaa ole”

 

Nämä ovat nuoren aikuisen tyypillisiä ajatuksia kannabiksen käyttöön liittyen. Niin kauan kuin opiskelija polttelee kannabista, hänen on vaikea realistisesti nähdä polttelun haittoja. Aloitekyvyn ja keskittymiskyvyn aleneminen, vuorokausirytmin kääntyminen ja lisääntynyt ahdistuneisuus kuitenkin vaivaavat ja haittaavat opiskelukykyä.

Ne opiskelijat, joille kannabis on heti ensimmäisellä kokeilukerralla aiheuttanut paranoidisia ajatuksia, päätyvät usein siihen, ettei se sovi heille. Kokemus on ollut ymmärrettävästi pelottava.

 

”Kyllä mä voin lopettaa tän ihan vaan milloin itse päätän”

 

Kuka tahansa nuori voi kokeilla tänä päivänä kannabista, koska sitä on niin helposti saatavilla. Kokeilu ei liity perheen sosioekonomiseen statukseen eikä ylisukupolviseen syrjäytymisen kierteeseen. Kenen tahansa lapsi, kuka tahansa, voi kokeilla kannabista.

Kuka jatkaa kokeilua ja siirtyy kokeilusta käyttöön, riippuu paljolti siitä, missä seurassa nuori liikkuu. Polttelulla haetaan rentoutumisen ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Käyttö liittyy kaveriporukassa poltteluun, ja kannabiksesta eroon pyrkiminen tarkoittaisi joko selvänä olemista muiden poltellessa tai kokonaan uuden seurapiirin hakemista. Onneksi monella nuorella on myös polttamattomia kavereita, joiden seurassa viettää aikaansa.

Kyse on siis paljolti myös siitä, miten hyvä itsetunto opiskelijalla on. Kykeneekö opiskelija tekemään oman elämänsä kannalta hyviä päätöksiä, vastoin ystäväporukan toimintaa? Ratkaisevaa näyttää olevan myös se, millaiset ovat opiskelijan taidot olla kosketuksissa omaan itseensä. Mitä nuorempana nuori on aloittanut kannabiksenkäytön, sitä enemmän on opeteltava tunteiden säätelykeinoja. Näitä säätelykeinoja vahvistamalla vähenee tarve oman mielen sisäisten tunnetilojen rauhoittamiseen ulkoisilla keinoilla.

 

”Mä päätän itse mitä mä teen elämälläni”

 

Jotkut opiskelijat eivät motivoidu keskusteluista huolimatta vähentämään eivätkä lopettamaan kannabiksen polttelua, saati hakeutumaan varsinaisiin päihdehoitopaikkoihin. Usein nämä opiskelijat käyttävät samanaikaisesti viikonloppuisin ns. bilehuumeita ja ovat jo syvemmällä siinä maailmassa, josta on hankalampaa tulla ulos päihteettömään maailmaan. Toivon, että motivoivista keskusteluista jää kuitenkin ajatus itämään tulevia aikoja varten.

 

”Mä olin vasta 13 v. kun äiti kuoli, ja mä jäin aivan yksin sen asian kanssa”

 

Joidenkin opiskelijoiden kannabiksen polttelu jää taka-alalle, kun opiskelija pääsee suremaan suremattomia surujaan. Monen elämänhistoriassa on kokeilua edeltävästi ollut suuria menetyksiä, joiden suremiseen ei ole ollut tilaa eikä mahdollisuutta.

Usein myös hyvä lisää hyvää. Tunne oman elämän hallinnasta lisääntyy, kun ajattelu on selkeämpää, sängystä ja kotoa poispääsy onnistuu, alati kalvaneen ahdistuneisuuden alta alkavat herätä muutkin tunteet. Toimintakyvyn kohenemisen myötä elämään tulee lisää sisältöä. Ihminen saa otteen omasta elämästään aiemman ajelehtimisen sijaan.

Yksi usein kuultu puolustuspuhe kannabiksen käytölle on se, että tunnetaan joku jolle kannabis ei aiheuta mitään haittaa elämänhallinnassa. Urbaania legendaa vaiko totta, mutta vastaanotoilla heitä ei ole tullut koskaan vastaan.

 


Sirpa Helenius on psykiatrinen sairaanhoitaja ja psykoterapeutti. Hän on kiinnostunut tutkimaan ihmisten mielensisäisiä ilmiöitä sekä ihmisten välisiä suhteita. 

Sirpa Helenius

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *