Jatkuvassa oppimisessa tutkinto on sivutuote
Tuija Alasalmi 9.11.2019

Koulutuspolitiikassa yhdeksi tavoitteeksi on asetettu se, että ikäluokasta puolet suorittaisi korkeakoulututkinnon. Tämä tavoite perustunee siihen, että uudet avautuvat työpaikat vaativat korkeakoulutasoista osaamista, samalla kun perustason ammatillisen koulutuksen vaativat tehtävät automatisoituvat ja jäävät esimerkiksi robottien suoritettavaksi (OKM 2019, 15; Sitra 2019, 13).

Suomen väestö ikääntyy, työikäisten suhteellinen määrä vähenee ja syntyvyys on surkea. Väestön ikärakenteen ja tulevaisuudessa tarvittavan osaamisen yhtälö on vaikea. Jos työikäisten määrä vähenee, nuoret pitäisi saada ripeämmin töihin valmistumisen jälkeen. Onko enää tarkoituksenmukaista, että koulutusputkessa viihdytään korkeakoulututkinnon suorittamiseen saakka, jopa 25-vuotiaaksi? Silti tiedetään, että pelkällä toisen asteen tutkinnolla ei 2030-luvulla enää välttämättä pärjää, jos jopa 80 % työtehtävistä vaatii korkea-asteen osaamista (OKM 2019, 15).

Korkeakouluille tämä tarkoittaa jatkuvan oppimisen nostamista keskiöön. Tulevaisuudessa kenties korkeakoulututkinto suoritetaankin täysipäiväisen työnteon ohessa, koko ajan ammattiosaamista tunnistaen ja tunnustaen.

Tai ehkä kandidaatintasoisesta tutkinnosta pitäisi tehdä laaja-alainen korkea-asteen perustutkinto niin, että kaikki erilliset alakohtaiset koulutusohjelmat poistuvat ja alemmassa korkeakoulututkinnossa opiskeltaisiin laajasti työelämässä tarvittavia yleisiä taitoja. Näitä taitoja voisivat olla Sitran Kohti elinikäistä oppimista-selvityksessä (2019, 13) esiin nostetut, nimenomaan ihmisille jäävät taidot, kuten luovuus, auttaminen ja vuorovaikutus sekä personointiosaaminen. Tähän pakettiin voisi lisätä vielä laaja-alaiset digitaaliset taidot.

Vaihtoehtoisesti eri aloille jäisi vain yksi koulutusohjelma ilman syvälle meneviä suuntautumisopintoja. Ammattialakohtaisesti eri toimintoihin suuntautunut osaaminen voisi jäädä erikoistumiskoulutusten ja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tehtäväksi, ja näiden avulla työelämässä olevat saisivat kulloinkin täsmäkoulutusta, joilla yksilön osaaminen eriytyy ja syvenee. Työn muuttuessa tai kadotessa uusi korkeakoulutasoinen, työn ohessa vuoden kestävä erikoistumiskoulutus mahdollistaisi osaamisen päivittämisen ja uudelleen työllistymisen.

Joka tapauksessa työurien pidentyminen sekä alku- että loppupäästä vaatii koulutuspolkujen pidentymistä ja tuottaa yhä vahvemmin opiskelun osa-aikaistumista. Samalla ensimmäisen korkeakoulututkinnon merkitys heikkenee, ja tässä piilee korkeakoulujen uudistumisen haaste. Elinikäinen oppiminen ja jatkuvan oppimisen uudet toimintamallit ovat ainoa ratkaisu yhteiskunnan rakenteellisiin haasteisiin.

 

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2019. Jatkuvan oppimisen kehittäminen. Työryhmän väliraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019: 19.

Sitra. 2019. Kohti elinikäistä oppimista. Yhteinen tahtotila, rahoituksen perusteet ja muutoshaasteet.  Sitran selvityksiä 150. Helsinki: Sitra.

Tuija Alasalmi

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *