Urheilumaailman vaietut julkiset salaisuudet
Sirpa Helenius 25.2.2020

Tammikuussa 2020 uutisoitiin laajasti eräässä joukkueurheilulajissa tapahtunutta valmentajan nöyryyttävää ja häpäisevää käytöstä, joka kohdistui nuoriin valmennettaviin. Julkinen henkinen kiusaaminen oli jatkunut vuosikausia huolimatta siitä, että useat urheilijat tai heidän vanhempansa olivat tehneet lajiliitolle kantelun.

Asialla oli muutama valmentajan entinen valmennettava, jotka rohkealla ja sitkeällä työllään toivat päivänvaloon urheilumaailmassa pitkään tiedossa olleet epäkohdat. Julkisuuteen tuli vallan väärinkäyttö yhden lajin parissa, mutta ongelmatiikka koskettaa jokaista lajia ja jokaista seuraa harrastustasosta kilpaurheiluun. Tutkimukset ovat läpi 2010-luvun osoittaneet kiusaamisen, syrjinnän ja epäasiallisen käytöksen olevan yleistä lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa.

”Vaikka karut tarinat valmentajien epäasiallisesta käytöksestä ovat nyt rankkoja lukea, niin edellä mainittuihin ja muihin kampanjan kirjauksiin peilaten on helppo todeta, että vuosikymmenten vaikeneminen on saatava loppumaan ja epäkohdat on tuotava esiin”, todetaan Suomen valmentajien nettisivuilla.

 

Et ole yksin – jäitkö kuitenkin yksin?

 

Väestöliitto perusti muutama vuosi sitten Et ole yksin -palvelun, jota kautta urheilijat voivat ottaa yhteyttä, mikäli heillä ei ole ollut turvallinen olotila urheiluharrastuksensa parissa. Suomen urheilun eettisen keskuksen ilmoituslomakkeella voi ilmoittaa urheilussa tapahtuneesta epäeettisestä toiminnasta.

Helsingin kaupungin liikuntatoimi reagoi nopeasti uutisointiin. On silti ihme, ettei jo aiemmin ole organisoitu systemaattista seurantaa millä tavalla seuroihin valuvat avustusrahat käytetään ja kestääkö seuratoiminta eettisessä mielessä päivävalon.

Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen kokoontuu 18.3.2020 lasten ja nuorten urheilun ja hyvinvoinnin asiantuntijoiden kanssa pohtimaan valmentamisen eettistä ohjeistusta, valmennuskulttuuria, kurinpitotoimintaa sekä lasten, nuorten ja perheiden parempaa kuulemista.

 

Valmentaja on paljon vartijana

 

Lapsi ja nuori ovat haavoittuvassa asemassa psyykkisen kasvun keskeneräisyyden vuoksi. Valmentaja on usein ylin auktoriteetti, koska lapset viettävät heidän kanssaan vapaa-aikaansa jopa enemmän kuin vanhempiensa kanssa. Ihmiskäsitykseltään kyseenlaisen valmentajan joukkueessa vallitsevat eri lainalaisuudet kuin muualla yhteiskunnassa: jos pidät mölyt mahassasi, saat pitää paikkasi. Jos tuot ääneen epäkohtia, seuraaviin harjoituksiin ei ole enää tulemista. Persoonallisuuden rakenteiltaan hauraan valmentajan toiminta on usein älykkään hienovaraista ja siinä määrin ovelaa, ettei sen tunnistaminen ole alkuun helppoa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat erilaiset kuin mitä eettisissä ohjeistuksissa tai vaikkapa laissa on kirjattu. Valmennuskoulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota valmentajan omaan reflektiokyvyn puutteeseen ja mentalisaatiokyvyn heikkouteen. Kaikkia ei tulisi päästää valmentajaksi lainkaan.

Julkisuuteen tulleen tapauksen myötä kävi selväksi, etteivät urheilumaailman sisälle rakennetut kurinpitojärjestelmät ole puolueettomia eikä siellä välttämättä toteudu oikeudenmukaisuus. Jokaisen mielenterveydenalan ammattilaisen, joka kohtaa työssään lapsen tai nuoren, joka on traumatisoitunut valmentajan aiheuttaman henkisen väkivallan vuoksi, on hyvä muistaa tukea uhria myös rikosoikeudellisiin prosesseihin.

https://www.iltalehti.fi/talviurheilu/a/2687e751-7c28-4738-9519-30e6ba8fcae8

 

Sirpa Helenius on psykiatrinen sairaanhoitaja ja psykoterapeutti. Hän on kiinnostunut tutkimaan ihmisten mielensisäisiä ilmiöitä sekä ihmisten välisiä suhteita. 

Sirpa Helenius

Sirpa Helenius on psykiatrinen sairaanhoitaja ja psykoterapeutti. Hän on kiinnostunut tutkimaan ihmisten mielensisäisiä ilmiöitä sekä ihmisten välisiä suhteita. 

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *